Cattery Ladystrick
Etusivu
Kissamme
Terveydestä
Pentueet
Myytävät Pennut

Rotumääritelmä Don Sfinks
Rotumääritelmä & Historia Ukrainan Levkoy
Sphynks Legenda
Historia ja alkuperä
Don Sfinks pesuohjeet
Tabletin antaminen
Rokottaminen
Kuumen mittaaminen
Kastraatio ja sterilisaatio
FeLV/FIV
Serologinen veriryhmämääritys
Kissan madotus
Hampaiden hoito
Silmät
Korvat
Terveys
Erikoisuudet
Karvattomuuden asteet
Värit
Ukrainan Levkoy
Kissan madotus

Kissan madotus

Suomalaisilla kissoilla tavallisimmat matotartunnat ovat suolinkainen ja heisimato.  Heisimatoja on tavallisesti vain hiiriä pyydystävillä kissoilla. Matkustavilla lemmikeillä voidaan tavata myös muita sisäloisia matkakohteesta riippuen.

 

Suolinkainen

 

Kissan suolinkainen (Toxocara cati) on 3-12 senttimetriä pitkä, vaalea ja nuolimainen sukkulamato. Aikuinen suolinkainen elää lemmikin ohutsuolessa ja munii suoleen. Munat päätyvät ulosteen mukana ympäristöön, jossa ne voivat säilyä tartuntakykyisinä parikin vuotta.

 

 Aikuinen lemmikki saa suolinkaistartunnan tavallisesti syötyään suolinkaisen munan tai väli-isäntänä toimivan hiiren tai linnun. Aikuisilla kissoilla osa toukista vaeltaa muualle elimistöön ja koteloituu lepovaiheeseen. Tiineyden aikana ne aktivoituvat uudelleen. Tällöin kissanpennut saavat suolinkaistartunnan emoltaan maidon välityksellä. Pennuilla toukat vaeltavat suoleen, jossa kehittyy aikuisia suolinkaisia. Suolinkainen voi tarttua myös ihmiseen. Pienet lapset voivat saada oireita syötyään suuren määrään suolinkaisten munia.

 

Täyskasvuisella kissalla suolinkaistartunta on usein oireeton, mutta voi aiheuttaa oksentelua. Pentukissoilla suolinkaistartunnan oireita ovat mm. kasvun hidastuminen, vatsavaivat, vatsan pömpötys, karvan kiillottomuus ja yleiskunnon heikkeneminen. Myös yskää ja sierainvuotoa voi esiintyä. Voimakas tartunta voi olla pennulle hengenvaarallinen.

 

Heisimadot


Raakaa järvikalaa syövillä kissoilla todetaan toisinaan leveää heisimatoa eli lapamatoa (Diphyllobothrium latum). Lapamato voi olla useita metrejä pitkä ja se koostuu 1 - 1,5 senttimetriä pitkistä jaokkeista. Jaokkeen keskiosassa on tummempi kohouma, jossa ovat madon munat. Munat päätyvät ulosteiden mukana vesistöön, jossa ne päätyvät ennen pitkää kalojen suuhun. Kissa voi saada tartunnan syödessään raakaa kalaa. Tartunnan voi estää kuumentamalla kalan ja perkeet yli 56°C lämpötilaan tai pakastamalla ne alle -10°C.

 

Myyriä, hiiriä ym. jyrsijöitä syövä kissa voi saada niistä kissanheisimatotartunnan (Taenia taeniaformis). Heisimato ei tartu suoraan kissasta toiseen vaan vaatii väli-isännäksi jyrsijän. Yleensä heisimatotartunta on oireeton. Oireina voi esiintyä lievää ripulia, madosta irronneita jaokkeita eläimen peräpäässä tai ulosteessa, painon laskua ja yleiskunnon heikkenemistä. Heisimadon jaokkeet muistuttavat riisinjyviä ja sisältävät madonmunia.

 

Tuontikoirilla ja -kissoilla on todettu myös koiranheisimatoa (Dipylidium caninum).  Se vaatii lisääntyäkseen väli-isäntänä koirankirppuja, joita ei juuri ole Suomessa. Heisimatoihin kuuluvaa myyräekinokokkia (Echinococcus multilocularis) on toinen ulkomailla esiintyvä heisimato. Maahantuotava kissa tulee lääkitä sitä vastaan.


Madotus

 

Ulkoilevalle kissalle säännöllisesti annettavan matolääkkeen tulisi tehota suolinkaisiin ja kissanheisimatoon, koska ne ovat yleisimmät kissan sisäloiset. Tällaisia valmisteita ovat mm. Axilur (fenbendatsoli), Drontal (pyranteeliembonaatti, pratsikvanteli), Flubenol (flubendatsoli) ja Droncit (pratsikvanteli). Ulkokissat madotetaan 4 kertaa vuodessa, lääkevalmistetta välillä vaihdellen.

 

Sisäkissalle riittää valmiste, joka tehoaa suolinkaisiin: Mirrix (pyranteeliembonaatti). Sisäkissat suositellaan madotettaviksi 1-2 kertaa vuodessa.

 

Naaraille annetaan matolääkitys ennen astutusta. Madotus uusitaan 2-3 viikkoa ennen ja jälkeen synnytyksen estämään suolinkaistartuntaa pentuihin. Matolääkkeen tulee tehota suolinkaisiin ja niiden vaeltaviin toukkiin. Tällainen on mm. Flubenol (flubendatsoli).  Suolinkaisten siirtymistä emosta pentuihin voidaan estää myös antamalla emolle Axiluria (fenbendatsoli) joka päivä 40. tiineyspäivästa alkaen. Nämä valmisteet ovat turvallisia käyttää tiineyden ja imetyksen aikana.

 

Kissanpennut madotetaan noin 3, 6 ja 9 viikon ikäisinä ja jatkossa 2-3 kuukauden välein.





 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Minkä matolääkkeen valitsen?


Sisäkissalle suolinkaisiin

  • Axilur tabletit tai rakeet, annetaan kolmena perättäisen päivänä
  • Mirrix oraalipasta, kerta-annos
  • Drontal tabletit, kerta-annos
  • Flubenol oraalipasta, annetaan kolmena perättäisenä päivänä

(Jos sisäkissasi saa saaliikseen myyriä tai hiiriä, katso ulkokissan ohjeet.)

 

Ulkokissalle suolinkaisiin ja kapeaan heisimatoon

  • Axilur tabletit tai rakeet kolmena perättäisenä päivänä
  • Droncit tabletit, kerta-annos 1 tabletti / 10 kg
  • Drontal tabletit, kerta-annos
  • Flubenol oraalipasta kolmena perättäisenä päivänä

 

Kissa syö raakaa järvikalaa

  • edellisen lisäksi matolääke lapamatoon
    •   Droncit tabletit, kerta-annos 8 tablettia / 10 kg

 

Tiineelle tai imettävälle kissalle

  • Axilur tabletit tai rakeet, annetaan kolmena perättäisenä päivänä
  • Flubenol oraalipasta, annetaan kolmena perättäisenä päivänä

 

Matkustava- tai tuontikissa

  • Matolääke hakamatoihin ja ekinokokkiin sekä suolinkaisiin ja kapeaan heisimatoon
    • Drontal tabletit, kerta-annos

 

EtusivuKissammeTerveydestäPentueetMyytävät Pennut